torstai 19. lokakuuta 2017

Kukkapöytä!


Etsintä ja odotus palkittiin! Pari viikkoa sitten sunnuntaina tsekkasin rutiininomaisesti tori.fi:tä ja olin tippua tuolilta, kun silmiini osui kaunis, sopuhintainen ja lähialueella sijainnut k u k k a p ö y t ä . Tartuin heti puhelimeen (en tykkää soitella, mutta kukkapöytähimo ajoi epämukavuuden edelle) ja onnekseni pöytä oli vielä jäljellä! Oi, onnea. Sovin samaan iltaan pöydän noudon parin korttelin päästä ja hihkuin onnesta.


Kukkapöytäilmoitus oli ehtinyt olla vain vajaan tunnin ennen kuin sen löysin ja onneksi tartuin toimeen heti. Aivan ilmainen pöytä ei ollut, 45 euroa, mutta se on aivan erinomaisessa kunnossa. Lasitaso ja narut ovat ehjät ja maali ei ole lohkeillut tai pöytä ei keiku. Olen myyty!


Pöydän jalat ja runko ovat metallia ja narut tuntuvat muovilta. Pidän tämän kukkapöydän siroudesta kovasti ja se istuu mielestäni todella hyvin olohuoneen muiden huonekalujen kanssa. Alatasolla ei ole lasia, mutta sijoitin sinnekin yhden viherkasvin. Sokeripalamainen valaisin on löytynyt vuosia sitten kirppikseltä, mutta tykkään lampusta edelleen. Hauskaa on se, että tämän mallisia valaisimia on löytynyt ajan saatossa kaksi kirppikseltä. Molemmat sijaitsevat nykyään olohuoneessa.


Kukkapöydän tilalla oli ennen hyvin retro vuoden 1986 Bang & Olofsenin televisio. Hyvä design kyllä kestää, koska telkkari näytti monin verroin paremmalta edelleen kuin esim. 2000-luvun alun telkkarihirviöt. Nyt kuitenkin taivuttiin uuteen laitteeseen ja taulutelkkari on sijoitettu tummanruskean kaapin taakse vetomekanismilla. Kaappi näkyy hitusen näissä kuvissa.


Kuvasin myös orkideaa, mikä innostui kesällä kasvattamaan aivan valtavan kukkavarren. Nyt kaikki 10 kukkaa ovat terässä! Tammikuussa 2016 kirjoitin kukkivan orkidean ihmeestä ja nyt samainen kasvi päätti panna vielä paremmaksi.

Loistavaa loppuviikkoa!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viimeisimmät kirppisostokset

Helsingin-kodin keittiönurkkaan löytyi niin sopiva Ögon-kaakaopurkki, että en voinut taaskaan vastustaa peltipurkin kutsua. Purkin pinnassa on pientä kolhua ja kulumaa, mutta sisältä purnukka on hyvässä jamassa.


Purkki löytyi 3 eurolla Vallilan Metka-kirppikseltä. Kyseessä on malmölaisen Mazetti-merkin kaakaopurkki. Purkin kyljessä tuijottava silmäpari on ruotsalaisen graafikko Olle Eksellin suunnittelema tunnus 1950-luvulla ja siitä on tullut varsin tunnettu kaakaota kuvaava kuvio.


Pikkuhiljaa olen onnistunut hankkimaan kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita Helsinkiinkin. Esim. pieni pallokuvioinen purkki majailee ikkunalaudalla. Vielä tuolle yksilölle ei ole funktiota, mutta ehkäpä vielä jonain päivänä. Kaakaopurkissa on sentään sisältönä teetä. Muovinen malja toimii puolestaan pinnien ja hiuslenkkien säilytysastiana.



Riihimäen Femmatorilta löysin 1,50 eurolla vuoden 1977 kalenteripyyhkeen. Minulla on yksi kalenteripyyhe 1970-luvun lopusta, mutta en koe kerääväni näitä. Ehkä taktiikkani on napata halvat ja kivat pyyhkeet matkaani, jos sellaisia vastaan kävelee.  Pyyhkeen kuvitus on mielestäni tosi hauska; tykkään erityisesti lokakuusta ja heinäkuusta.


Raidallinen puuvillapaita löytyi myös Femmatorilta. Hintaa hyväkuntoiselle paidalle jäi 1,50 euroa. Kangas on paksua ja jämäkkää ja värit ovat säilyneet hyvin.

Tällaiset tavarat tällä kertaa. Turussa odottaa yksi kaunis ja kauan etsitty ostos esittelyä. Seuraavaksi kuitenkin Venetsia ja sitten taas Turkuun.

Rentouttavaa sunnuntaita!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Silkkivaatteita ja muita suosikkeja

Olen onnistunut hankkimaan monta kivaa mustaa paitaa käytettynä. Ainoa ongelma näiden vaatteiden kanssa on niiden kuvaaminen. Melkein mahdotonta! Ja tietysti paidat olisivat kivempia päällä kuvattuna, mutta minusta ei ole siihen, eli joudumme katselemaan edelleen epämääräisesti henkarilla roikkuvia asioita.


Suosikkini mustakimarasta on jo alkuvuodesta Iso Roobertinkadun Fidasta löytämäni vanhempi silkkipaita. Paidan juju on sen selkä: valkoinen nappirivi. Toki etupuolellakin on kaikkea kiinnostavaa: koristeaplikoinnit ja -laskokset.


Olin aivan innoissani, kun löysin tuon paidan 4,5 eurolla. Pidin tätä paitaa vasta viime viikolla ensimmäistä kertaa päällä, mutta voin kertoa, että paita toimii vallan mainiosti! Olen niin laiska silittämään, että otti aikansa ennen kuin sain paidasta salonkikelpoisen näköisen. Lapussa lukee Tracy, 100% silk, Paris.


Kokemäen Tuohitorilta löysin puolestani ohuen puuvillaisen Espritin paidan, missä kaula-aukon koristus on mielestäni paidan koko juju. Luulin aluksi, että paita on melkein käyttämätön, mutta kun pesin paidan, tajusin että paita vain vaikuttaa uudelta tai käyttämättömältä, mutta ei välttämättä edes ole sitä. Tämä kaunokainen kustansi 6 euroa.


Toinen silkkilöytö näyttää vielä pahemmalta kuvissa kuin tuo toinen silkkiyksilö. Kyseessä on H&M:n paita ja tässäkin juju piilee leikkauksessa. Sivussa on ikään kuin halkiot, mutta kankaat menevät päällekkäin. En saanut onnistunutta kuvaa sivuista ollenkaan. Jää siis mielikuvitukselle varaa!

Tämä paita oli Kampin kirpputorilla myyntiloosissa sen näköisenä, että mietin hetken, otanko vitosella paidan mukaani (=ryppyinen, tahrainen). Onneksi uskalsin ottaa paidan mukaani, koska silkkipesuaineella sai ihmeitä aikaan.


Tuohitorilla kiinnitin katseeni myös isoon valkoiseen Kilta-lautaseen ja otin sen matkaani 4 eurolla. Ihanaa, että näitä isomman kokoisia lautasia on nyt tullut vastaan! Kesällä bongasin jo kaksi 27 cm:n halkaisijan lautasta.


Mustapäiset pikkulusikat ovat vastustamattomia! Jouduin ostamaan viisi lusikkaa tiukasti pussiin pakattuna 2,50 eurolla Kirppis-Center Manhattanilta. Arvasin, että kaikki yksilöt pussissa eivät olleet priimaa ja niin kaksi lusikoista siirtyivät heti ns. kirppiskasaan. Kuvasta pystyy näkemään kuluneet varret, joita en kelpuuta enää käyttöön. En ole keksinyt mitään keinoa, millä tuota mustaa materiaalia saisi hiottua tai kiillotettua.


Sofi Oksasen Norma-kirja on minulta vielä lukematta ja löydettyäni sen 3,50 eurolla Tuohitorilta, päätin kantaa taas kerran myös kirjoja lisää kotiini.


Tällaisia melko mustanpuhuvia löydöksiä tällä kertaa. Onko teidän mielestä kidutusta katsella tämän tason vaatekuvia? Parannusehdotuksia?

Mukavaa viikonloppua!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Kukkapöydän metsästys

Vihjasin edellisessä postauksessa, että etsinnässä on kukkapöytä olohuoneeseen. Vielä ei ole tärpännyt, eli etsinnät jatkukoon! Kiersin viime lauantaina viisi ja sunnuntaina kaksi kirppistä. Voitte myös arvata, kuinka ahkerasti vierailen tori.fissä. Torista olen missannut jo kaksi kivaa pöytää, mutta vielä en luovuta!

Ihanteellinen kukkapöytä henkii 1950-lukua tai on ihan 50-lukulainen, siro ja ihana. Rottinkipöytä ei ole ensisijaisesti hakusessa, mutta ehkä sellainenkin voisi käydä. Olen myös kelannut läpi kaikenlaiset verkossa toimivat potentiaaliset kukkapöytätahot. Yksi kaunis yksilö on tullut vastaan, mutta 95 euron hinta on vähän liikaa. Saattaa myös olla, että repsahdan ja hankin tuon tason.


Pientä turhautumista on ilmassa, koska olen vähintään puoli vuotta kytännyt ennemmän tai vähemmän kukkapöytäehdokkaita. Tiedän myös kokemuksesta, että kun jotain erityistä kirppiksiltä etsii, ei sellaista juuri siinä hetkessä eteen useinkaan tupsahda.

Syy kukkapöytä-maniaan on se, että olemme päättäneet luopua olohuoneessa majailevasta telkkarivanhuksesta, minkä päällä myös osa kasveista majailee. Telkkari on avattu viimeksi varmaankin toukokuussa, tämä kertokoon, kuinka aktiivisesti tuo töllö on käytössä.


Viime lauantaina todellakin etsin kuumeisesti kukkapöytää, mutta kun pöytää ei löytynyt, löysivät nämä kaikki muut tavarat tiensä kotiini. Ei ihan mennyt siis putkeen! Tuon rottinkisen pikkutason ostin suunnilleen siksi, että minua korvensi niin pahasti kukkapöydättömyys, että päätin ostaa "vain jotain". Järkevää. Onneksi pikkujakkara maksoi vain 3,50 euroa. Tuo löytyi Mimmin kirppikseltä.

Raision Ekotorilla/toreilla en ole käynyt vuosiin. Ekotorin Remppapuodissa on kaikenlaisia varaosia ja muutamia huonekaluja. Iso, valoisa, mutta aika kallis kierrätysmyymälä EkoTila oli minulle uusi tuttavuus.


Remppapuodin lampunvarjostinkasasta löytyi kaksi punaista metallista varjostinta. Lopullinen ostopäätös sinetöityi, kun hinnaksi sanottiin 2 euroa/kpl. Nämä valaisimet päätyvät toivottavasti jossain kohtaa keittiön kattoon. Toisessa on kiinni vielä Lival-merkin tarra.



Kultareunaiset skumppalasit löytyivät Hassiselta. Olen näitä laseja katsellut aikaisemminkin, mutta luulin, että nuo maksavat 6 euroa kappale. Tällä kertaa katsoin hintalappua tarkemmin ja ilokseni huomasin, että neljä lasia oli yhteensä tuon 6 euroa. Samoja laseja olen löytänyt pikkuhiljaa lisää kotiin. Nyt laseja on yhteensä 9. Edellinen ostokerta taisi olla Tampereella.



Vihreän Kilta-kupin nappasin mukaani Mimmin kirppikseltä 2 eurolla. Onnistuin rikkomaan vastaavan ja nyt oli hyvä syy napata tilalle uusi.


Tällaiset kukkapöydän korvaajat tällä kertaa. Katsotaan, kuinka kauan kannan kotiin sijaistavaroita. Toivottavasti en pitkään. Rentouttavaa viikonloppua!

torstai 14. syyskuuta 2017

Paperi- ja kynäteline (ja muuta hyödyllistä?)

Törmäsin sunnuntaina Relovessa vaatepaljouden keskellä pariin kivaan, söpöön ja hyödylliseen tavaraan. Venerinen lokerikko (7 euroa) on ehkä löytöjen ns. hyödyllisin tapaus. Lokerikko ei todennäköisesti ole aivan viime vuosilta. Lokerikon etuosassa oleva liimatahra on vieläkin paikoillaan. Katsotaan, jos saisin sen irti järkevästi jollakin.



Helsingin-asunnossani on todella rajallinen määrä neliöitä ja säilytystilaa, eli lokerikko tulee täyttymään muistiinpanovihoista, papereista, lehdistä ja esitteistä. Täytyy varmaan myös hieman käydä papereita läpi, koska olen onnistunut jemmaamaan jo aikamoisen määrän kaikkea Helsinkiin, vaikka tavarat olisi hyvä pitää minimissään miniasunnossa.


Punavalkopilkullinen peltirasia ei ollut järkiostos. En vain voinut vastustaa halpaa purkkisöpöläistä (2,50 euroa). Tämä purnukka on neuvostoliittolainen ja on ollut aikoinaan varmasti maustekäytössä. Tämän kaltaisia purkkeja näkee usein erilaisilla teksteillä varustettuna, mutta tässä tekstiä ei ole laisinkaan.


Relovesta löysin myös  Carmen-kääntömaljakon. Edellisestä Carmen-löydöstä ei ollut kulunut paljoakaan, kun bongasin tämän matalamman yksilön 4 eurolla. Nyt tietysti odotan, että vielä korkeampi kynttilänjalka kävelisi kohtuuhintaisena minua vastaan, niin setti näyttäisi yhdessä varmasti oikein kivalta! Nyt mieleni tekee ostaa värillisiä kynttilöitä ja testata, miltä kynttilänjalat näyttävät tositoimissa.



Kuvasin samaan syssyyn myös parit muut rästiin jääneet hankinnat. Metallinen saippuakuppi on majaillut asunnossani jo maaliskuusta, mutta en ole muistanut sitä kuvata. Saippuateline on hyvin suurella todennäköisyydellä Ikeasta alunperin. Tämä löytyi Wanhakierto-Finafyndistä 2 eurolla.


Espoon Toinen kierros -kirppikseltä löysin puolestaan suurikokoisen tummasävyisen huivin 3 eurolla. Huivissa on pesulappu vain arabialaisella kirjaimistolla ja en valitettavasti ymmärrä näitä merkkejä laisinkaan. Yritin jo kirppiksellä googlata akryylin, polyamidin ja viskoosin arabiaksi ja nyt olen päätymässä siihen, että kyseessä on villahuivi.


Huivi on toiselta puolelta hyvin tumma, jopa musta ja toisen puolen kudos on vaaleampaa harmaata. Pidän huivista kovasti ja uskon, että se tulee olemaan hieman kylmemmällä ilmalla todella hyödyllinen.


Hyvin heräteostosmainen tapaus löytyi myös Toisesta kierroksesta. Top Shopin mekon näköinen vaate onkin haalari! En kirpppiksellä tajunnut, että kyseessä ei ole mekko, vaan asia tuli minulle yllätyksenä kotona. Voitte arvata, sovitinko vaatetta kirppiksellä...? Suurta taloudellista lovea euron vaate ei aiheuttanut kukkaroon, mutta silti ostos vähän harmittaa, koska kuvittelin hankkivani mekon enkä haalaria. 



Iloista loppuviikkoa! Minulla on kova kukkapöytäkuume päällä ja toivon, että Turun kirppikset tarjoaisivat parastaan. Jouduin jo yhdestä ihanuudesta luopumaan Tori.fi:n kautta, kun en päässyt kukkapöytää heti hakemaan Tampereelra. Kaikki kukkapöytävinkit otetaan siis vastaan ilolla!

torstai 31. elokuuta 2017

Tuuria kirppiksellä

Mitä mieltä olette? Tuuria vai ei: suomalaiset Pertti Palmrothin nahkanilkkurit, Tamara Aladinin Carmen-maljakko/kynttilänjalka ja silkkipaita löytyivät kirpparilta alle kympillä.



Nämä kaikki majailivat Turun Yliopistonkadun Pelastusarmeijassa. Rekeissä roikkui paljon kivoja vaatteita muutenkin ja kannoin kasan sovitukseen. Lopulta sain karsittua vaatteet minimiin ja mukaani lähti vain yksi silkkipaita (3,80 euroa).

Pertti Palmrothin nilkkureita (4,20) en vain voinut jättää hyllyyn, vaikka en niin sanotusti tarvitse yhtään paria mustia nilkkureita lisää. Nämä herkkäpintaiset kengät eivät ole aivan tuliterät ja siksi ajattelin ottaa rennosti kerrankin tämän kaltaisten jalkineiden kanssa. Yleensä varon suunnilleen jokaista askelta mokkanahkaisten kenkien kanssa, mutta nyt annan mennä!


Kengät ovat kokoa 2,5 eli kerrankin ne ovat ilman pohjallista sopivat. Minulla on vanhempia Palmrotheja ollut, mutta nämä taitavat olla ensimmäiset melko uudet yksilöt. Palmrothin kenkien historiasta pääsee lukemaan täältä.


Syksyn tullen, täytyy minun katsella taas kriittisesti kenkävarastojani. Kenkiä(kin) tuppaa olemaan aivan liikaa ja ahdistun joka ikinen kerta, kun siirrän eri kauden kenkiä toisten tieltä eteisestä kaappeihin. Ja silti en onnistu vastustamaan kenkien kutsua kirpparilla...


Carmen-kääntömaljakon (Nuutajärven lasin tuotannossa vuosina 19721981) tai kääntökynttilänjalan bongasin myymälän alakerrasta niin sanotusti tavallisten astioiden joukosta 1,70 eurolla. Yleensä tunnistetut ja kalliimmat astiat ovat yläkerran vitriineisssä, mutta tämä esine ei ollut läpäissyt kirppiksen tunnistusseulaa. Minusta monitoimiesine vaikutti kovin tutulta ja nopean googlauksen tuloksena uskoin silmiäni ja nappasin matkaani tämän esineen. Tuuria, eikö totta!


Minulla on mustien nilkkureiden lisäksi fiksaatio silkkivaatteisiin. Tämä syksyinen silkkipaita on kauniisti leikattu. Ainoastaan hihan pituus ei ole aivan ideaali. Itse asiassa edellinen omistaja on lyhentänyt sen hihoja. Olisi hauska tietää, minkä mittaiset nämä hihat ovat alkujaan olleet. Katsotaan, jos viitsin lyhentää hihoja entisestään.

Paidan helma ei ole aivan suora ja nuo pienet sivuleikkaukset tekevät paidasta vielä paremman. Selän nappikkiinnitys kruunaa kokonaisuuden.


Tällaiset syksyiset hankinnat tällä erää. Selvästi katse on jo käännetty kohti kylmempiä hetkiä, vaikka elokuuta vasta syyskuuhun vaihtuukin.

Ps. itse asiassa ostojen loppusumma oli 11,50, mutta näppärästi kanta-asiakaskorttia vilauttamalla summa tippui 9,77 euroon. En ole laisinkaan bonuskortti-ihiminen, mutta tämä kortti on yksi harvoista, joita olen hankkinut.

Pps. tämä ei ole maksettu ylistyslaulu Pelastusarmeijan kirppiksille