lauantai 29. elokuuta 2015

Fiiliksiä Siivouspäivästä

Kotiuduin vähän aikaa sitten Siivouspäivän vietosta. Päivä oli ihanan aurinkoinen, ihmiset tuntuivat olevan hyvällä mielellä, ja mikä parasta: sain myytyä kivasti tavaraa pois!
Lähtötilanne myyntipaikalla.


Pakkasimme eilen autoon kaksi isoa ja yhden pienen Ikea-kassin tavaraa ja suuntasimme ystävien luo Helsinkiin. Tein tällä viikolla myös kilpavarustelussa melkoisen parannuksen myyntitapahtumia ajatellen: olen rimpulan Ikea-vaaterekin iloinen omistaja.

Tänään olikin jo hyvissä ajoin kello soittamassa. Minä tosin olin varmuuden vuoksi jo klo 6.15 lähtien hereillä, kiitos huonojen unenlahjojen ja työstressin (mikä kiusaa mukavasti välillä myös lauantaiaamuisin klo 6.15...argh!).

Suuntasimme Helsingin Vanhaan kirkkopuistoon, eli tuttavallisemmin Ruttopuistoon. Vähän jännitimme autossa ystäväni kansa, että olisimmeko sittenkin liian myöhään liikkeellä, mutta ei. Puoli kymmenen aikaan pelipaikalle saapuminen, taisi olla juuri passelisti. Saimme hyvän myyntipaikan hiekkapolun varrelta nurmikolta.



Myyjiä oli paljon jo aamusta. Onneksi myös ostajia valui tasaisesti ja sainkin lopulta myytyä tavaraa pois mielestäni hyvin. Kotiin kannoin takaisin kolmen kassillisen sijaan puolitoista.

Viereiselle myyntipaikalle saapui meidän jälkeen nainen, millä oli aivan uskomattoman paljon aivan uskomattoman upeita vaatteita myynnissä. Houkutus oli melkoinen ja lopulta viime minuuteilla ostin Benettonin mintunvihertävän neuletakin 2 eurolla itselleni. Onnekseni suurin osa mekoista, paidoista, kengistä, housuista jne., oli minulle useamman koon liian suuria. Toki tapahtui myös lievä repsahdus: bongasin alkumetreillä vaaleansinisen nahkalaukun kirppishaukan nopeudella ja se oli menoa se.

En voinut vastustaa ranskalaisen Deux filles en fil -merkin (nykyään FFIL) nerokasta nahkareppua. Repun pystyy rakentamaan myös olkalaukuksi, koska kaikki saumat ovat nepparikiinnitteisiä. Ostin viitisen vuotta sitten roimalla alennuksella samalta merkiltä käsilaukun noin sadan euron hintaan. Reppu lähti matkaani kympillä, eli en voinut kuin vikistä.




Muuten pysyin visusti omalla myyntipisteellä. Toki ystäväni tavaroista matkaani lähtivät Benettonin vadelmanpunainen villapaita, silkkihuivi (huivin nappasin jo aluksi, koska tarvitsen päähäni suojaa) ja Iberon rintakoru. Annoin vastineeksi nimellisesti euron tästä saaliista.

Vanhaa ja uutta Benettonin villaneuletta.

Iberon rintakoru, silkkihuivi, villapaita ja -takki (yhteensä 3 euroa).

Vaikka tein ostoksia, ei mieleni ole kovin musta (rehab...), koska onnistuin lopulta myymään tavaraa tänään pois hyvin (myös rahallisesti). FB:n retroryhmässä on tullut viime aikoina myytyä myös mukavasti.

Yksi päivän hienoista hetkistä oli se, kun sain pidettyä omasta hinnoittelustani kiinni ilmiselville jobbareille. Toinen, oikeasti hieno hetki oli se, kun myin ihanalle japanilaiselle pariskunnalle Arabian teekannun ja Kilta-neliövadin. Ostajat vaikuttivat ikionnellisilta <3

tiistai 25. elokuuta 2015

Retroilijan unelma: Táskarádió Eszpresszó -baari, Budapest

Kiitos pienen kirppislakkoilun, olen ehtinyt käydä läpi postaamattomia kuvia ja ideoimaan vähän tuleviakin kirjoituksia. Yksi hautautunut matkavinkki näkee nyt päivänvalon. Edellisestä Budapestin-reissusta vuodelta 2010, jäi mieleen eräs viehättävä retrokahvila. Minulla oli hataria mielikuvia, että paikka oli hieno, mutta nyt kun huhtikuussa pääsin uudelleen Táskarádió Eszpresszó -baariin, olin aivan myyty! Paikka on suoranainen unelma retrosisustuksesta ja -leluista tykkäävälle. Pyörin baarissa hyrränä ympäriinsä ja en todellakaan pystynyt keskittymään seuralaiseeni tai jonkinlaiseen keskusteluun. Valokuvasin paikkaa suorastaan maanisesti.








Kun saavuimme, tuli tarjoilija kertomaan, että sähkökatkon tai jonkinlaisen sähkövian vuoksi, keittiö oli poikkeuksellisesti kiinni. Emme siis päässeet testaamaan sen kummemmin ravintolan anteja, mutta se ei haitannut mitään, koska olimme ajatelleet juoda vain parit juomat. Ehkä sähköhäikästä johtuen, paikassa oli todella vähän väkeä, mutta sehän sopi minulle: pääsin kuvaamaan kaikkea lähietäisyydeltä.





En tunne hyvin unkarilaisia 19601970-luvun esineitä, mutta joitakin tuttuja juttuja tuli vastaan. Parit entisen itäblokin maiden lelut tunnistin ja oli joukossa myös lamerikkalaisia juttuja. En kuvannut tietenkään ihan kaikkea ja esimerkiksi yksi upea vitriini jäi kokonaan ikuistamatta, missä majaili posliinieläinten lauma.


Ihastelun ja hihkumisen lomassa en tietenkään tajunnut jututtaa tarjoilijoita. Olisi todella kiintoisaa tietää, miten paikka on syntynyt, miten esineitä ylläpidetään tai kerätäänkö paikkaan lisää retrokamaa. Huonekaluista osa oli reproa ja esim. olutlasit olivat ihan nykyaikaisia. Näkemättä siis esimerkiksi jäi, olisiko kahvit tai ruoka-annokset tarjoiltu retroastioista.


Suosittelen lämpimästi käyntiä Táskarádió Eszpresszóssa, jos olette Budapestissa. Jo pelkästään kaikkien tavaroiden katsominen ravitsee  kahvittelu, drinkkien nauttiminen ja syöminen, onnistuvat toki tässä ihastuttavassa miljöössä myös.

Viisi tähteä, Táskarádió Eszpresszó, osoite: Budapest V. kerület, Papnövelde utca 8., puh. +3612660413

lauantai 22. elokuuta 2015

Rehab

Nyt kun kuulutan täällä blogissa, että meneillään on rehab, pelkään että seuraavassa hetkessä ryntään kirpputorille. Ei kai. Tällä kertaa en ole täällä kertonut vielä, että yritän olla hankkimatta mitään kirppiksiltä elokuussa. Jos tarkkoja ollaan, kävin elokuun ekana viikonloppuna vielä yhdellä kotikirppiksellä, mutta sitähän ei lasketa. Se oli vielä loma-aikaa se!

Kesä on ihanaa kirppistelyaikaa, mutta on sillä varjopuolensakin. Löytöjä tulee tehtyä ihan liukuhihnalla ja lomailuni muodostui pitkälti kirppismatkojen ympärille. Viidennen peltipurkin kohdalla, en enää voi perustella ostoa sen tarpeellisuudella. Muutenkin ajatukset tavarapaljoudesta ja hamstraamisesta ovat pyörineet taas entistä enemmän mielessä.
Viime sunnuntain myyntimeininkiä.


Bloggaaminen konkretisoi myös kirppistelyn määrän. Varsinkin, kun minun tavoitteenani on todellakin postata kaikki ostokset. Ihan senkin takia, että tavarat konkretisoituvat ihan eri tavalla, kun ne joutuu saa kuvan muodon. Blogini on minulle myös arkisto, paikka, mistä näen mitä tavaroita on kodissani käynyt ja mitkä ovat jäänet paikoilleen.

Tiedän, että samasta kirppishulluuden tai -rakkauden oireista kärsii muutkin. Olen seurannut mm. Häivähdys purppuraa -blogin Konmari-metodista kirjoittelua ja Kirpparikeijun massiivista siivous- ja karsintaprojektia.

En kuitenkaan usko, että jo jonkin aikaa valloilla ollut ajatus siitä, että tavaraa vähentämällä olet onnellisempi ja jotenkin parempi ihminen, olisi kovinkaan kestävä ajatus sekään. Ei kaikkien tarvitse muuttaa kotiaan minimalismin tyyssisijaksi tai vähentää ihan vain sen takia, että niin vain pitää tehdä. Minulle kirpparit, vanhat tavarat ja kauniit esineet tuovat paljon iloa. Sydämeni suunnilleen pakahtuu, kun katselen vaikkapa Kilta-astioideni kokoelmaa, mutta jossain on mentävä myös raja, kuinka paljon keräily vie mennessään.


Olin viime sunnuntaina myymässä Turun Länsikeskuksen Prisman parkkipaikkakirppiskellä ja huh, päivä oli floppi. Väkeä ei ollut liikkeellä ja tavara ei todellakaan tehnyt kauppaansa. Onneksi en hairahtunut ostamaan myöskään mitään. Ensi lauantaina on Siivouspäivä. Aion kerätä kimpsuni ja kampsuni ja painua Helsinkiin myymään. Toivon, että pääsen edes osasta tavarasta eroon.

Millaisia ajatuksia rehab herättää?

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kirppiskokemuksia Mikkelistä ja Savonlinnasta

Itä-Suomen kirppisrundin toisena päivänä lähdimme ajelemaan Asikkalasta kohti Mikkeliä. Kauniit maisemat kompensoivat hitusen sitä, että tienvarsien kirppiskyltit tuntuivat tyystin kadonneen. Ruikutin jo huonoa kirppisonnea, kunnes noin 50 kilometrin päässä Mikkelistä tärppäsi: Hsesy:n kesäkirppis tuli yllättäen vastaan Lihavanpäästä. Paikka näytti ulkoapäin aika karulta, mutta sisätilat olivat hyvässä järjestyksessä ja tavaran hinnoittelu kohtuullista. Katseeni osui vihreään silkkipaitaan ja metalliseen talouspapaeritelineeseen (ei kuvaa). Paperitelinettä olin etsinyt jo jonkin aikaa mökille, ja nyt tärppäsi.

Eka kohde, Lihavanpää. 
Euron silkkipaita.

Mikkeliin saavuimme juuri ja juuri lounasaikaan ja suunnilleen juoksimme suoraan lounaskahvilaan tajutaksemme, että paikkahan on ison ketjun kahvila. Hieman korpesi, mutta siinä vaiheessa oli vain pakko niellä periaatteet ja lapata kalakeitto suuhun.

Lounaan jälkeen piipahdimme ensin Toivon kammari -nimiselle kirpparille. Paikka oli suoraan sanoen karmiva: törkyhintaisia tavaroita, epäkohteliaita asiakkaita, sekasortoa ja hengellistä musiikkia taustalla. Esimerkiksi isosta Kilta-kulhosta joku jaksoi pyytää 50 euroa. Kirppishaukkana myös huomasin, että kassalle kiikutettiin ihan mukavan kokoinen pala Marjatta Metsovaaran Valmu-kuosista kangasta. Hintalapussa komeili kaksi euroa. Argh!!

Toinen kohde: Toivon kammari, Mikkeli.
Samaisella kadulla sijaitsi Mikkelin toinen ja viimeiseksi jäänyt kirppistuttavuus, Kirppis-kahvila Wilma ja Wihtori (kanssamatkustajan mukaan paikka oli Wilja ja Wehtaaja...). Eipä minulla ole kamalan paljon parempaa sanottavaa tuosta luukusta kuin edelisestäkään kohteesta: kalliita ketjuliikkeiden vaatteita, viemärin hajua ja astioita Ikeasta. Käteeni jäi viime metreillä miesten villainen neulepaita 0,30 eurolla. Tuo löytö oli sentään hyvä ja halpa.

Kolmas etappi: Kirppis-kahvila Wilma ja Wihtori, Mikkeli.
Wilma ja Wihtori sisältä.
Vaikka kokemukseni ovatkin aika negatiiviset Mikkelin kirppiksistä, tiedän että joku toinen päivä olisi samaiset paikat tuntuneet aivan erilaisilta. Kirppistely on tuuripeliä ja tällä kertaa onni ei osunut kohdalle! Karistimme siis Mikkelin tomut ja ajoimme tukka putkella Savonlinnaan. Väänsimme aivot kirppisasennosta oopperataajuudelle.

Kirppismatkan kolmas päivä valkeni sateisena ja harmaana. Tiedossa oli kuitenkin mahtipäivä, koska olin sopinut treffit kirppiksiä rakastavan ystäväni kanssa Savonlinnaan. Ensimmäinen kohde oli kuitenkin jo Punkaharjulla. Luulin, että kyseessä olisi ollut kirppis, mutta paikassa oli oikeastaan vain kaksi kirppishyllyä ja loput tilasta oli jonkinmoisen halpahallin käytössä. Savonlinnan kirppiksiin olin tutustunut etukäteen Valtavirrassa-blogin laadukkaan postauksen avulla. Suosittelen!

Kirpputori/halpahalli, Punkaharju.
Kaikki kaksi myyntiloosia.






Vielä ennen sovittuja kirppistreffejä kurvasimme Retro- ja antiikkinurkkaan, mikä oli enemmänkin osto- ja myyntiliikemäinen. Päädyin vain ihailemaan kauniita esineitä ja astioita. Kanssa-asuja löysi Fiskarsin juustohöylän 1,50 eurolla.   

Varsinainen kirppiselämöinti pääsi valloilleen Kympintorilla. Itse en löytänyt mitään, mutta ystäväni pääsi heti hyviin kirppistunnelmiin. Paikka vaikutti mukavalta ja siistiltä.

Kolmas päivä, kolmas kohde: Kympintori, Savonlinna.
Kympintori, Savonlinna.


Seuraavaksi suuntasimme Savonlinnan Toimintakeskuksen vaatekierrätysmyymälään. Tuolla oli sattumalta -50%-päivät. Lopulta mukaani lähtivät Marimekon tasaraitapaita (2,50 euroa) ja urheilutakki (2 euroa, ei kuvaa). 


Neljäs kohde: Savonlinnan Toimintakeskuksen vaatekierrätysmymälä.

Vaatekierrätysmyymälän jälkeen päädyimme Savon sykkeeseen. Paikka mainosti itseään Savonlinnan suurimpana, mutta suuresta koosta huolimatta, kukaan meistä ei löytänyt mitään. 

Viides etappi: Savon syke, Savonlinna.

Savon syke.
Savon sykkeestä raahauduimme aivan lähellä sijaitsevalla Pelastakaa lapset ry:n kirparille. Tässä vaiheessa päivää sade oli lakannut ja tekemieni kirppisostosten saldo oli vielä todella kohtuullinen. Eniten kamaa olisin löytänyt juurikin täältä, mutta sain pidettyä itseni kurissa ja matkaani lähtivät (vain) erittäin 80-lukulainen korkeavyötäröinen farkkuhame (2 euroa) ja metallinen suomalainen tarjoiluastia (2 euroa).



Tykkäsin paikasta kovasti. Sen kompakti koko, siisti yleisilme ja ainakin tällä kertaa kohtuulliset hinnat, nostivat hymyn huulilleni. Ystäväni löysi myös mm. Marimekon hameen, silkkipaidan, Palmrothin kiilakorkkarit, Vuokon huivin jne., eli paikka tarjosi ainakin meille parastaan.

Kuudes kohde: Pelastakaa lapset ry:n kirppis, Savonlinna.


Pikällisen kirppissessioinnin jälkeen päätimme pitää pienen tauon ja pääsin maistamaan Savonlinnan torilla ihka-aitoa lörtsyä. Kasvis- ja vedelmalörtsyn nauttimisen jälkeen, suuntasimme Viiskulman kirppis & käsityöhön. Paikka taisi olla lopettamassa ja emme myöskään löytäneet mitään ostettavaa, joten siirryimme vikkelään lähellä sijaitsevalle A-kirppikselle.

Seitsemäs kirppis: Viiskulman kirppis & käsityö.




A-kirppis oli melko täyteen pakattu paikka. Löysin kaksi valkoista kirjailtua lakanaa ja toisen talouspaperitelineen. Päätin laittaa Lihavanpään telineen metallinkeräykseen ja klassinen puinen yksilö päätyi mökille. Näistä löydöistä minulla ei ole kuvia, koska tavarat ovat jo hyvässä käytössä mökillä.

Kahdeksas etappi: A-kirppis, Savonlinna.



Viimeinen kohde oli Savonlinnan Toimintakeskuksen kierrätysmyymälä. Meneillään oli pussipäivät, mutta meistä kukaan ei ottanut osaa pussihommaan, vaikka uhosinkin aluksi että hyödyntäisin mahdollisuuden. Eipä löytynyt pussillista tavaraa, mutta määrän korvasi laatu. Ostin ihanan vadelmaisen silkkitopin (2 euroa) ja pääskyskorun (0,50 euroa) sekä kaulakorun (0,50 euroa). 

Yhdeksäs kirppis: Savonlinnan Toimintakeskuksen Kierrätysmymälä.



Aikamoinen kirppismatka tuli koettua! Kolme päivää ja 17 kirppistä. Onneksi en ihan jokaisesta paikasta haalinut mukaani tavaraa. Alkumatkasta tuli tehtyä ehkäpä vielä parempia löytöjä kuin loppumatkasta, mutta kaiken kaikkiaan Itä-Suomessa oli mahtavaa! Loppuaika reissusta kului upeissa järvimaisemissa syöden, juoden, sienestäen, veneillen ja ennen kaikkea ihanasta seurasta nauttien. Kotimatka olikin hieman tympeä: seitsemän tuntia melkein putkeen autossa istumista. Onneksi sentään Savon metsistä poimitut kantarellit lämmittivät jo siinä vaiheessa mieltä.  

tiistai 11. elokuuta 2015

(Kirppis)reissu Itä-Suomeen

Lomani viimeisellä viikolla autonnokka suunnattiin kohti itää. Aivan ensimmäinen määränpää ajatuksissamme oli Hämeenlinna, eli ei niinkään itä, vaan kaakko. Kuitenkin jo Marttilassa bongasin ensimmäisen kirpputorin tienvarsikyltin ja kurvasimme 10-tieltä sivuun. Marttila oli ihan uusi kirppispitäjä minulle. Ensimmäinen pysähdys tapahtui nimettömäksi jääneelle kirpparille lähellä kirjastoa. Ekasta paikasta olisi irronnut esim. 15 eurolla Finelin Sinihilkka-pannu. Alkumatkasta yritin olla kurinalaisempi ja viime kirppis-tourneelta tuttu "kannatusostos", ei ollut tällä matkalla käytössä.

Ensimmäinen pysähdys, Marttila.


Toinen Marttilan kirppis löytyi ihan keskustasta. Voi jopa olla, että näin juuri Kirppis-kahvila Helmin kyltin 10-tiellä. Paikka jakaantui kahteen osaan: perinteiseen hyllykirppariin ja takaosan hinnoittelemattomiin tuotteisiin.

Toinen kohde: Kirppis-kahvila Helmi, Marttila.

Kirppis-kahvila Helmin takaosa.



Silmiini osui riikinkukkopurkki ja päätin kysyä purnukan hintaa. Myyjä kertoi hinnaksi euron ja innostuin hinnoittelusta siinä määrin, että kysäisin myös Wärtsilän/Finelin kannetonta Primavera-kattilaa. Kuulin aluksi euron ja hykertelin jo mielessäni, mutta ei oikeakaan hinta, neljä euroa, tuntunut laisinkaan pahalta.




Forssaan poikettiin lounaan toivossa. Melkoisen retrovivahteinen Lounas-Leena sopi kirppismatkailijalle. Harmi, että ruokapuoli ei ollut aivan yhtä kunnossa kuin miljöö. Ruokapaikan vierestä löytyi Kirppis-Kellari, mikä on muuttamassa. Paikassa oli suht paljon tyhjiä looseja ja tällä kertaa en löytänyt tuolta mitään (viime kesän kirppismatka Forssaan löytyy täältä).


Kolmas pysähdys: Kirppis-Kellari, Forssa. 


Matka jatkui kohti Hämeenlinnaa. Olen viimeksi käynyt viitisen vuotta sitten parilla Hämeenlinnan keskustan kirppiksellä, eli paikat eivät olleet entuudestaan juurikaan tuttuja. Apua kirppisbongaukseen sain mm. Anniskelualue-blogin mainiosta postauksesta.

Neljäs vierailukohde: Hämeenlinnan Suurkirpputori.


Ensimmäinen kohde oli Hämeenlinnan Suurkirpputori. Kiertelin hallikirppistä suht pitkään ilman osumia. Loppuosassa kuitenkin tärppäsi: löysin ihanan Kaunottaren pilkullisen juhlamekon todella kohtuulliseen kolmen euron hintaan. Suuntasin sovituskoppiin sormet ristissä ja onneksi mekko oli myös sopivan kokoinen.



Viidentenä Herman's Second Hand, Hämeenlinna.


Suurkirpputorilta matka jatkui monien kehumaan Herman's Second Handiin. Olin tietysti odottanut hieman liikoja, mutta paikka ei tehnyt mitään ultimaalista vaikutusta. Tarpeeksi kompaktin kokoinen paikka oli mukava kiertää ja takaosan erillinen vaateosaosto tuntui ihan laadukkaalta. Tosin kolmen euron vintage-mekon löytymisen jälkeen, en pystynyt oikein keskittymään yli kympin hintaisiin mekkoihin.



Löysin hienoja vanhempia postikortteja (à 0,50 euroa). Hauskaa tässä blogihommassa on se, että esimerkiksi tämä peikkokortti tuo mieleeni Ripakinttu retrohuuruissa Riikan. Muutenkin kirppiksillä kierrellessä tulee helposti mieleen muut bloggaajat ja heidän keräilymieltymykset.



Peltipurkit ja vielä halvat sellaiset, ovat heikkouteni. Tämä itämaisesti koristeltu yksilö kustansi 1,50 euroa. En tiedä, onko purkki vanha tai nuori ja kenen valmistajan se on. Kanssa-asuja nappasi matkaan vielä Alias-pelin kolmella eurolla.

Kuudes kohde: Kulma-kirppis, Hämeenlinna.


Hämeenlinnan viimeiseksi kohteeksi osui Kulma-kirppis. Paikka vaikutti vähän tympeältä aluksi: liian uusia ja tylsiä ketjuliikkeiden vaatteita, kalliita astioita, lastenvaatteita, leluja. Viimeisessä rivissä oli kuitenkin pöytä mitä kirppismyyjä oli juuri tullut täydentämään.

Kulma-kirppis sisältä.

Ensin silmiini osui Arabian Kokki-pata. Olin puhunut juuri äitini kanssa, että hän kaipasi rikkoutuneen Liekki-padan tilalle uutta. Olin melko ihmeissäni, kun tajusin että myyjä pyysi padasta puolitoista euroa. Kyllä! Kun kääntelin pataa kädessäni, alkoi myyjä kertoa: Voi kamalaa, sekin pata on ihan kamalan likainen. Olen tässä just tyhjentämässä ulkovarastoa ja huomasin vasta, että kaikki on vähän roskassa. Noloa, kun nyt vasta näitä tässä puhdistan. Tyynnyttelin myyjää ja samalla huomasin myyntipöydässä nököttävän vihreän Kilta-kannun. Otin kannun käteeni ja meinasin kiljua riemusta: 1,5 euroa! Puolitoista euroa! Otin padan ja kannun kainalooni, kiitin myyjää kauniisti ja ryntäsin kohti kassaa.


Aikamoinen mäihä! Erityisesti tuo kannu. Astia on särötön ja ehjä. Taisi käydä niin, että myyjä ei tiennyt mitä myy tai sitten ulkovarasto todellakin piti vain tyhjentää ns. hinnalla millä hyvänsä.

Hämeenlinnasta matka jatkui kohti Asikkalaa ja seuraavana päivänä matkasimme Mikkeliin. Mikkelin ja Savonlinnan kirppiskokemukset tulevat seuraavassa postauksessa. Tarina siis jatkuu!