sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Peltipurkkini mun

Inspiroiduin Hattaralandia-blogin Jaanan postauksesta niin, että päätin itsekin kuvata yhtä keräilykohdettani eli peltipurkkeja. Jaanan kuvat ovat aivan syötävän ihania, itse hieman petyin näiden kuvien kanssa, mutta olkaapa hyvä, peltipurkkeja.



Täytyy kuitenkin sanoa, että kuviin eivät lopulta päätyneet kaikki käytössä tai omistuksessani olevat purnukat. Helsingissä on ainakin seitsemän purkkia ja sitten onnistuin unohtamaan kylpyhuoneen purkit ja useampi yksilö lymyilee edelleen kaapissa. Päätin myös karsia purkit vain vanhoihin purnukoihin ja kirppislöytöihin, esimerkiksi Muumipurkit ja Harrodsin teepurkit jäivät lopulta kuvaamatta. Epämääräisesti laskien minulla on tällä hetkellä 40 kirppikseltä löytynyttä purkkia. Katsotaan, jospa joskus saan kaikki purnukat kuvattua. Ja luulenpa, että lisääkin purkkeja vielä eksyy kotiini/koteihini.



Jaottelin karkeasti purkit kolmeen osastoon: entiset kahvi- tai kaakaopurkit, värikkäät tai geometrisesti koristellut purnukat ja kolmantena on niin sanotusti romanttinen ja hempeä osasto.

Purkkeja on tullut keräiltyä jo jonkin aikaa. Oikeastaan en osaa edes sanoa, koska ekan kirppispurkin olen mahtanut ostaa ja mikä se näistä olisi. Nykyään yritän hieman rajoittaa purkkien haalimista, vaikka melkein kaikille purkeille olen keksinyt käyttötarkoituksen. Monessa on sisällä teetä (olen teen suurkuluttaja!), kuiva-aineita tai sitten koruja tai muuta pikkusälää. Turussa peltipurkkeja löytyy kaikista muista huoneista paitsi eteisestä. Voisin hyvin eteiseenkin purkin sijoittaa, jos oikeanlainen tulisi vastaan.

Hauska yksityiskohta purkkikatsauksessa on talonmallinen yksilö, minkä kyljessä on kissa. Tuon purkin olen saanut joskus 90-luvulla. Nykyään purnukassa on rooibos-teetä. Toinen eläinkuvallinen purkki löytyi puolestaan kolme vuotta sitten Berliinistä. Purkki on yksi kestosuosikeistani!



Välillä vastaan tulee edelleenkin kirppiksillä ihania purkkeja, joiden kohdalla koen suurta purkkihimoa. Tänä vuonna olen haksahtanut muun muassa Lady coffee -purkkiin. Mielelläni haalisin vielä Aarikan purnukoita lisää, mutta tuntuu siltä, että Aarikoiden hinnat tunnetaan vähän liiankin hyvin ja halpoja yksilöitä harvemmin löytyy. Omat Aarikkani olen löytänyt ainakin omasta mielestäni kohtuulliseen hintaan.

Huomasin myös, että blogihistoriani aikana olen ehtinyt myös myydä eteenpäin suht monta purkkia. Näitä yksilöitä pääsee kurkistelemaan ainakin tästä, täältä ja tästä.

Löytyykö lukijoista peltipurkkien keräilijöitä?

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäislauantain kirppissatoa


Pääsiäinen  ihana (tekosyy) hankkia tulppaaneita ja tehdä pieniä pääsiäisasetelmia pitkin ja poikin kotia. Olin jo hieman kärsimätön, kun pääsin pääsiäispuuhiin vasta eilen illalla, mutta tänään olen nauttinut vain kotona oleilusta ja asetelmien tuijottelusta + brunssista.



Pääsiäisen alku sujui Porissa ja pääsin käväisemään myös parilla kirpparilla! Minulle aivan uusi kohde oli Retrolinna. Hauska tuttavuus, ei valittamista. Paikassa oli mukavasti vanhempia astioita ja lasitavaraa, mutta myös vaatteita ja kodin käyttötavaraa. Toinen kohde piti olla Hyllymeri, mutta paikka ei ollut ilmoittanut verkko- tai Facebook-sivuillaan pääsiäisen aukioloaikoja, eli ajoimme turhaan Hyllymerelle todetaksemme, että ovelta löytyi kiinni pääsiäisenä -lappu.

Suuntasimme siis ex tempore Patakirppikselle, mikä oli kasvattanut hyllypaikkojaan sitten viime näkemän. Patakirppiksellä oli ennen kaikkea valtavasti vaatteita, mutta myös paljon muuta tavaraa. Lopulta löysin aika montakin juttua kotiinviemiseksi.



Kallein yksittäinen ostos oli tällä kertaa 9 euron Muumitalo-muki Patakirppikseltä. Tämä muki herättää minussa ristiriitaisia tunteita: mukin idea on mielestäni tosi hauska, mutta toteutus ei niinkään. Miksi mukin piirtojälki on niin raskas? Miksi Muumihahmot ovat kuin huonosti piirrettyjä? Uutena en ole tätä havitellut laisinkaan ja jos hintalapussa olisi ollut paljon isompi hinta, olisi muki jäänyt edelleen hyllyyn. Tämä yksilö on edelleen tuotannossa, ehkä siksikin hinta oli näin alhainen. Muki on tullut kaksi vuotta sitten kauppoihin ja kyseessä on Muumien 70-vuotisjuhlamuki.


Patakirppiksellä törmäsin myös neljän euron valkoiseen Kilta-kulhoon. Minulla on näitä muutamia (en muuten muistanut ostohetkellä, että minulla on jo näitä valkoisia kulhoja jo...alkaakohan kokoelma olla jo liian suuri...?) ja valkoista Kiltaa tuntuu tulevan melko harvoin vastaan, eli melkein aina liikenevät yksilöt tarttuvat matkaani.


Keltainen muovinen kuivausastia on kovin nostalginen: tällainen on lapsuudenkodissani ja kovin monessa muussakin suomalaisessa keittiössä käsittääkseni. Vastaava yksilö löytyy myös mökiltä. Helsingin yksiössä ovat ruokailuvälineet kuivuneet vähän siellä sun täällä, eli nyt saan aterimet mukavasti kuivumaan. Mielestäni astia ei ollut hinnalla pilattu, 0,50 euroa. Astian pohjassa on merkintä LM Pori. Näitä samanmallisia telineitä taidetaan valmistaa edelleen, mutta tämä tuntuu olevan vanhempaa tuotantoa.


Sininen Kilta-kulho löytyi puolestaan Retrolinnasta vitosella. Tämän astian kohdalla sentään muistin, että kotoa löytyy jo musta ja ruskea. Tätä kulhoa/kulppia on tehty kolmea kokoa ja tämä on näistä pienin. Samaisesta paikasta ostin myös eurolla mustan trikoopaidan. Toinen vaatelöytö tai pikemminkin asuste, turbaani, osui käteeni Patakirppiksellä, 0,50 eurolla.


Mukavaa kiireetöntä sunnuntaita. Ihanaa, että huomenna on vielä vapaapäivä. Rentoa pääsiäisen jatkoa kaikille!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Se on mäyrä!

Minulla on tapana inhimillistää eläimiä. Olen hehkuttanut korppien hienoudesta ja kissoistakin olen tainnut puhua. Makuni on hyvin laaja ja yksi veijari, joka nostattaa suupieleni ylöspäin, on mäyrä. Tässä kohtaa äitini huokaa aina syvään. "Mäyrähän on kamala tuholainen ja ei-toivottu asukas pihapiirissä, tonkiva tyyppi", mutta come on, mäyrä näyttää ihanalta!



Voitte siis kuvitella virnistykseni, kun Earth Hour -kirppiksen viimeisellä tunnilla menin itse kiertelemään myyntipöytiä ja vastaani osui pöydällinen Lomonosovin eläinfiguureja. Olin nähnyt verkkokirppiksellä joskus Lomonosovin mäyrän, mutta en ikinä livenä. Kerran huusin FB-kirppiksellä mäyrää, mutta en kyennyt kovin korkeisiin panoksiin. Olin positiivisesti yllättynyt, kun esineen hinnaksi kerrottiin kymppi. En ryhtynyt edes tinkaamaan, vaan kannoin mäyrän hellävaroen kotiini.



Jos aivan tarkkoja ollaan, on mäyrä posliinifiguuri. Posliinifiguuri! Minun ei pitäisi ostaa mitään figuureita, alkaakohan tästä alamäki posliinieläinten kanssa?


Mäyrä elelee tällä hetkellä kanssani Helsingissä. Mitään funktiotahan posliinieläimellä ei ole, mutta olen valtavan onnellinen, kun katselen yöpöydällä elelevää mäyrääni.


Aurinkoista viikkoa ja pääsiäisen odottelua! 

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Retro-korut ja 5 x lasinalunen

Kävin edellisviikon lauantaina Naantalissa minulle aivan uudella Aarreaitta-kirppiksellä. Paikka on melko uusi ja se pitää majaansa entisessä veneliikkeessä. Aarreaitta on niin sanotusti aika tavallinen kirppis: paljon ketjuliikkeiden vaatteita, lastentarvikkeita, tyhjiä hyllyjä ja vähän sellaista kasvottomuutta, mutta tein pari ihan hauskaa löydöstäkin.


Ensin silmäni osuivat muovisiin kristallijäljitelmä-lasinalusiin. Yhdelle aluselle jäi hintaa vain 0,10 euroa, eli kamalasti en päässyt köyhtymään tästä hankinnasta. Myin parisen vuotta sitten peltiset Aarikan lasinaluseni pois ja nyt totesin löydettyäni tiikkiseltä puupinnalta lasinrinkulan, että uudet aluset täytyy ehkä hankkia. Nämä kristallijäljitelmät kiehtovat edelleen minua, onhan esim. kylpyhuoneessa useampi purkki ja purnukka samaa tyyliä.


Toinen hankinta olikin lajitelma koruja. Kangaspäällysteisestä kehyksestä löytyi setti koruja hintapyynnöllä 5 euroa. Katselin koruja aikani ja totesin, että minun ei ole mitään järkeä ostaa esim. korviksia, koska en sellaisia käytä. Myös osa rintaneuloista ei miellyttänyt silmääni. Päätin siis kysyä kirppiksen kassalta, josko voisin ostaa vain neljä korua vitosella ja jättää loput korut ja settiin kuuluneen kiinnitysalustan/kehyksen edelleen myyntiin. Tämä onnistui ja en joutunut raahaamaan mukanani kuin haluamani koruyksilöt! Parempi niin, vaikka joku teistä voi ajatella, että miksi maksaa murto-osasta yhtä paljon kuin koko satsista, mutta tämä ratkaisu tuntui minulle parhaimmalta.


Olen käyttänyt jo kolmea näistä rintarosseista ja tykkään kovasti uutukaisistani. Puinen koru taitaa olla vanhempaa Iberoa, mutta muista koruista minulla ei ole mitään tarkempaa tietoa. Iso ovaalinmallinen koru on muovia, mutta materiaali hämää ainakin minua ja en ajattele korun muovisuutta.


Kultainen metallinen suikero on todella kasaria. Tai ysäriä. Toinen mustakivinen koru on raskaampi ja "pitsimäinen" osuus on metallia. En ole ihan varma, onko tämä koru ihan ominta minua, mutta katsotaan nyt, annetaan mahdollisuus.



Aarreaitan vitriiniin jäi muun muassa todella söpö pieni posliininen Miska-karhu. Ehjä figuuri ei ollut mielestäni hinnalla pilattu (8 euroa), mutta pysyin lujana tällä kertaa. Seuraavaa keräilijää jäi myös odottamaan ruusulautaset. Mielestäni lautasten 18 euron hinta ei ollut aivan mahdoton, mutta ei aivan halpakaan.

Mitä mieltä olette tämän kertaisista löydöistä?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Lauantaina Earth Hour -iltakirppis Konepajan Brunossa

Kerään kirppiskamani kasaan lauantaina ja suuntaan nokkani kohti Helsingin Konepajan Brunoa. Tulevana lauantaina 25.3. järjestetään siis iltakirppis Brunossa klo 1824! Luvassa monenlaista ohjelmaa ja tietysti kirppistelyä. Toivottavasti moni löytää paikalle ja pääsen tavarasta eroon! Tapahtumaa kuvaillaan Brunon Facebookissa näin: Konepajan Brunolla vietetään Earth Houria lauantaina 25.3. klo 1824. Tämän kunniaksi Iltakirppu saa ripauksen festaritunnelmaa: luvassa on sirkustaidetta, livemusiikkia sekä vuoden 2017 Earth Hour -teeman mukaisesti kasvisruokaa kynttilänvalossa. 

Mm. tällaisia juttuja löytyy myyntipöydästäni + tietysti paljon muuta.


Tapahtuman FB-sivuille pääsee tästä: https://www.facebook.com/events/1879267399025249/
Pitäkää peukkuja kirppismyyntionnelle!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kodin nippelit ja nappelit kirppikseltä

Uuden asunnon myötä olen laittanut vanhoja tavaroita Helsingissä uusille paikoilleen. En ole koskaan asunut näin pienessä asunnossa, mutta tykkään silti tästä miniyksiöstäni paljon. Yritän pitää pientä avaruutta asunnossa yllä pienestä koosta huolimatta. Ystäviltäni hoidossa oleva jättimäinen peikonlehti vie aika ison lohkon tilasta, mutta kyllä sitä ihmisellä viherkasveja olla pitää! Hoito-orkideakin voi tällä hetkellä hyvin: ihailen edelleen joulukuussa puskenutta kukkavartta.


Tässä asunnossa on onneksi leveät ikkunalaudat (kiitos 1930-luku) ja niille on hyvä sijoittaa tilanpuutteessa kaikkea järkevääkin (nyt tosin järkevä on alakynnessä). Koruille olen keksinyt erinäisiä säilytyspaikkoja. Fidasta löytyi muovinen jalallinen astia jo alkuvuodesta ja kuvasin esineen vasta nyt. Kitschiin kallellaan oleva astia maksoi neljä euroa. Kaulakoruille löytyi puolestaan Mäkelänkadun Emmauksesta kiva muovinen naulakko/koukut (0,50 euroa) ja päätin sijoittaa korut tuohon. Kuvaa katsellessani tajusin, että suurin osa koruistakin on kirppislöytöjä, osa monien vuosien takaa ja osa tuttuja tästäkin blogista.





Keittiönurkan kiinteä kalustus on ihanan neutraali: valkoinen iso laatta seinässä, puinen taso ja valkoiset kaapit eivät vie liikaa huomiota. Peltipurkit ja tarjotin tuovat mukavasti väriä ja kodintuntua.


Vaaterekin päätin sijoittaa tännekin, koska säilytystilaa on ihan tosi vähän. Kirppismyyntitapahtumiin hankkimani rekki toimii ainakin tällaisessa ympäristössä hyvin ja saan sen helposti tyhjennettyä myyntihommiakin varten. Yöpöytänä toimii puolestaan vuosia sitten hankittu armeijan arkku ja sen päällä nököttää aikoinaan Vaasasta bongattu valaisin ja tämän vuoden puolella löytynyt peltirasia.





Seinille olen sijoittanut kevyttä ja ilmaista: Zurichin dada-kartan ja pahvisia kutsukortteja. Pari käsilaukkua roikkuvat koukuista ja paljettitakin ripustin myös seinälle.

Muuton myötä päätin, että tällä kertaa en hanki oikeasti mitään uutta uuteen asuntoon. Viimeksi jouduin luonnollisesti hankkimaan esimerkiksi siivousvälineitä ja suihkuverhon, kun syyskuussa muutin ekaa kertaa Helsinkiin, mutta tällä kertaa päätin, että kaiken vanhan on riitettävä. Melkein näin kävikin.



Harmillista vain, että uuden asunnon suihkuverhotanko on aivan todella korkealla ja tangon siirtäminen ei oikein ole mahdollista. Päätin siis kikkailla ja kasvatin suihkuverhon pituutta ylimääräisillä lenkeillä. Ei kaunista, mutta ainakaan ei tarvinnut a) metsästää erikoispitkää verhoa b) hankkia täysin uutta suihkuverhotankoa. Löysin tuollaisia lenkkejä kahdelta kirppikseltä: Mäkelänkadun Emmaukselta 0,50 eurolla ja Töölöstä Samaria-kirppkseltä 2 eurolla. Tuo lenkkiviritys ei ole erityisen kaunis, varsinkin kun jouduin lisäämään vielä lisäpituuden saamiseksi tuollaiset puiset koukut (mökiltä), mutta ei voi mitään. Harvemmin kuitenkaan katse kiinnittyy noihin lenkkeihin, eli ehkä kestän tuon epäesteettisen virityksen. Lisää koukkuja (euron) löytyi myös Samariasta, alkuperäisessä pakkauksessa olleet tarrakiinnitteiset yksilöt. Näistä toinen meni kylppäriin ja toiselle mietin vielä paikkaa.

Tällä kertaa arkipäiväiset kirppisostokset olivat pääosassa, ensi kerralla ehkä taas sitten jotain vähemmän kätevää. Aurinkoista viikkoa!