lauantai 17. helmikuuta 2018

Myytyjä juttuja

Olen jo pitkään miettinyt postausta, missä olisi kerättynä kirppisostoksia, joista olen luopunut ja vähän pohdintaa siitä, mikä hankinnoissa ei sittenkään mennyt lopulta ihan nappiin. Olen kirjoittanut kirppisvuoden päättyessä hitti- ja hutikoosteen, missä tietysti hudit ovat edustaneet niitä  ei niin onnistuneita hankintoja, mutta tällä kertaa tutkailun kohteena on laajempi skaala tavaroita, kuin yhden vuoden aikana hankitut.

Ooo, ihana astia! [eriparit]


Tämän kategorian kanssa olen ryhdistäytynyt! Tai ainakin tuntuu siltä (ei oteta huomioon kuitenkaan edellistä postausta). En kanna ihan niin helposti hetken mielijohteesta kivoja astioita kotiini, mille ei löydy kaveria valmiiksi. Tietysti jostain ns. keräily on myös aloitettava, mutta minulle on tehnyt ihan hyvää rajata astiat niin, että vain Kilta kelpaa, ei suunnilleen muu. Ehkä värillisen lasin kohdalla olen vielä vähemmän ankara ja "jos halvalla saa" -ajatus on vähän liian tiukasti kiinni minussa.


Marimekkoa! [merkkiharha]

Joskus vaatteen merkki sokaisee. Välillä haluaa uskoa, että jokin juttu on ihan sopiva (vaikka ei ole), kun hinta on kohdillaan ja tuntee, että oikea löytöjen löytö on käsillä. Olen ostanut vuosien varrella aivan liian monta liian isoa tai liian pientä vaatetta.  Marimekon tilalla voisi myös lukea vaikka Vuokko, Arola, Kaunotar. Toki esimerkiksi vasemman yläkulman paita oli aivan tismalleen oikean kokoinen minulle, mutta viime syksynä tuntui siltä, että on aika luopua tuosta vaatteesta, eli aina vaatteen laittaminen kiertoon ei tarkoita sitä, että se olisi suoralta kädeltä huti.


Emalia, sydämiä, kirsikoita! [keräilymania]


Kun näkee tarpeeksi monta postausta, instausta tai lehtijuttua jostakin keräilykamasta, alkaa pian itsekin uskoa, että ihan oikeasti tykkää jostakin, mistä ennen ei ole edes tiennyt mitään. Välillä tämä on ihan totista totta, kuten tattikulhot minulle, mutta väitän, että olen innostunut aika monesta asiasta ihan vain siksi, että olen inspiroitunut muiden keräilystä. Ihmettelen oman mieleni koukeroita, miten jokin (muoti)asia alkaa innostaa ja sitten seuraavaksi jonkin asian haaliminen onkin jo melkein pakkomielle. Toki mielihalut voivat muuttua. Olisi kamalaa, jos mieltä ei saisi muuttaa tai keräilykohteita vaihtaa. Mutta. Ehkä en sittenkään ole kirsikka- tai sydäntyttö (vaan edelleen se Kilta-tyttö). 


Tämä on nyt muotia! [esim. midimittaiset helmat]

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen saa pukea ylleen mitä haluaa ja liikaa ei kannata miettiä, "onko tämä minulle sopiva väri, pituus, leikkaus", kunhan itsestä tuntuu hyvältä. Olisin ihan kamalan paljon halunnut käyttää ja näyttää hyvältä puoleen sääreen ulottuvissa hameissa tai polven ylittävissä hameissa, mutta niin ei ole. Siispä. Välillä täytyy ihan konkreettisesti katsoa peiliin ja todeta, että lyhyempi hame on se oma juttu, vaikka muotikuvissa tai kadulla jokin näyttäisi älyttömän hyvältä. Heihei, pitkät hameet!


Näitä kategorioita voisi jatkaa enemmänkin, mutta tällä kertaa tämä setti. Mitkä ovat teidän yleisimmät hutiostokset? Mukavaa viikonloppua!

lauantai 3. helmikuuta 2018

Järjettömiä esineitä

Mistä tunnistaa kirppistavara-addiktin? No, ainakin siitä, että kantaa kirppikseltä kotiin isoäänisen herätyskellon, mikä ei oikein pysy ajassa. Kello tosin on ihanan näköinen eli supersöpö!


Tällainen hyödyllinen ja käyttövarma kello (1,50 euroa) löytyy nykyään siis kahvinkeittimen vierestä. Koriste, mutta myös hyvä match punaisen Moccamasterin ja Huomio-kahvipurkin kanssa. Kellohan toimii, mutta hienoinen ongelma on se, että kellon ääni on julmetun kova ja että tikitys ei ole tasainen. No, enhän tätä kelloa hankkinut ajan tarkistusta varten, vaan täysin ulkonäöllisin perustein.


Kello on kotoisin DDR:stä ja Ruhla-merkkinen. Jos googleen on uskominen, on kello peräisin 1960-luvulta. Selvästi 60-luvun kello"kokoelma" alkaa karttua, kun Helsingissä minua ilahduttaa tsekkiläinen pöllökello.


Toinen ehkä hitusen järjetön hankinta on messingin/kuparinvärinen uunivuoka, mitä en ainakaan itse käyttäisi enää ruoanlaittoon. Kyseessä on suomalaisen Finncrownin alumiininen naarmuuntunut yksilö. Itse asiassa näen astian täydellisenä yrttipurkkialustana, mutta taidan huijata itseäni, koska minulla harvemmin (lue: ei koskaan) on yrttiviljelmää.



Vuoka on joka tapauksessa mielestäni kauniin värinen ja mallinen, eli ehkä keksin sille vielä käyttöä ruoanlaittamisen sijaan. Ensin vuokaa voisi käyttää esim. tarjottimena. Sekä kello että vuoka (2,50 e) ovat Puutorin kirppikseltä.


Vaateostokset ovat olleet puolestaan järkeviä. Seppälän 100%:sta jämäkkää puuvillaa oleva kivan mallinen neuletakki löytyi Helsingistä Runeberginkadun Uffilta vitosella ja käyttämätön villapipo 4 eurolla Puutorin kirppikseltä.



Mustia hyväkuntoisia neuletakkeja näkee harvemmin kirppiksellä, eli löytö oli mieluinen. Mustat neule- ja villatakit ovat oikeita turvavaatteita minulle ja tuntuu, että voisin pukea vaikka joka päivä mustan kaavun ylleni.



Tämän pipon on joku tainnut saada joululahjaksi, koska löysin sen joulun jälkeen kirppikseltä ja siinä oli vielä kaikki laput tallessa. Pipo on VillaWool-merkkinen ja 100 %:sta villaa ja lappujen mukaan kaiken lisäksi ekologisesti kestävästi valmistettu. Ei hassumpi löytö neljällä eurolla!

Tammikuu on vaihtunut helmikuuksi. Mielenkiinnolla odotan, millaisia löytöjä kevättalvi tuo tullessaan. Rentouttavaa viikonloppua!